Lapseen kohdistuva väkivalta on lapsen satuttamista eri tavoin. Ruumiillinen – ja kuritusväkivalta, fyysinen – ja emotionaalinen laiminlyönti ovat väkivallan erilaisia muotoja. Seksualinen hyväksikäyttö on väkivaltaa. Lapset eivät aina tiedä tai ymmärrä, ettei aikuisten väkivaltainen käyttäytyminen kuulu osaksi tavallista elämää. Vaikka lapsi tiedostaisikin asian, hänellä ei useinkaan ole keinoja asian hoitamiseksi.
Kaikki se, joka huonontaa lapsen elämänlaatua, on lapsen kaltoinkohtelua, jolla tarkoitetaan ristiriitaa lapsen oikeuksien ja niiden toteuttamisen välillä. Lapseen kohdistuvaa kaltoinkohtelu voi olla joko suoraa tai epäsuoraa. Suora kaltoinkohtelu kohdistuu lapseen aikuisen tekemänä; fyysisenä tai henkisenä pahoinpitelynä, seksuaalisena hyväksikäyttönä tai laiminlyöntinä. Epäsuora kaltoinkohtelu kohdistuu toisiin ihmisiin, esimerkiksiperheenjäseniin, mutta heijastuu vaikutuksiltaan lapseen.
Lapset altistuvat väkivallalle esimerkiksi näkemällä tai kuulemalla väkivaltatilanteita, kokemalla siitä aiheutuvia tunteita, nähden niiden seurauksia ja jälkiä. Lapsi voi joutua kohtaamaan väkivaltaa mm. ruumiillisena kuritusväkivaltana, koulukiusaamisena, seksuaalisena häirintänä ja väkivaltana.
Lasten ruumiillinen kuritus on kriminalisoitu Suomessa 1.1.1984.
